25.10.2012

Kouluihin tarvitaan tarkempaa turvallisuusuhkien ennakointia

Oriveden kouluampumisen oikeuskäsittely alkaa. Kuusi opettajaa hakattu kahdessa viikossa. Opettajat huolissaan pienten lasten osallistumisesta väkivaltaan. Pikkutyttö kaapattiin koulumatkalla. Koulukiusaaminen voi tappaa. Lapsuuden häiriökäyttäyminen ennakoi  sairastumista aikuisena. Siinä muutamia viime päivien uutisotsikoita.  Koulut sekä muut lasten ja nuorten toimintaympäristöt ovat yhä useammin henkisen ja fyysisen väkivallan näyttämöinä.  Syyt tilanteeseen ovat vaikeita ja moninaisia. Lasten ja nuorten pahoinvointi viestii usein perheen ongelmista. Apua tarvitsevat perheet eivät saa riit-tävästi ennaltaehkäiseviä tukipalveluita,  psykiatrisen hoidon resurssit ovat riittämättömiä ja yhteiskunnan arvomaailma suosii kasvatusvastuun ulkoistamista viranomaisille.

Koulun henkilökunta on koulutettu ensisijassa opetuksen ja kasvatuksen ammattilaisiksi. Opettajilta edellytetään myös oppilashuollollista osaamista, vaikka opettajakoulutuksessa sillä on aivan minimaalinen rooli. Perheiden vaikeiden sosiaalisten ja psyykkisten  ongelmien hoitaminen edellyttää  vahvaa sosiaali- ja terveystoimen osaamista. Koulu ei ole sairaala, sosiaalitoimisto eikä poliisilaitos, vaikka onkin Suomessa ainoa paikka, joka pitää kaikki lapset ja nuoret seiniensä sisällä – myöskin vaikeasti psyykkisesti sairaat, koska he eivät mahdu sairaaloihin. Sairaala voi myös sanoa nuorelle, että häntä ei oteta hoitojaksolle, koska vanhemmat eivät sitoudu sovittuihin toimenpiteisiin. Näin oppilas palaa takaisin omaan kouluunsa.

Rahaa ei varmaankaan löydy lisähenkilökunnan palkkaamiseen esimerkiksi oppilashuoltoon ja korjaava työ on hyvin kallista. On etsittävä toisenlaisia ratkaisuja, joilla voidaan yhä suunnitelmallisemmin ja paremmin vaikuttaa ennaltaehkäisevästi koulujen turvallisuuteen.  Oppilaitoksilla ei ole vielä riittäviä ja monipuolisia työkaluja turvallisuuden suunnitteluun, havainnointiin, toteuttamiseen, arviointiin ja johtamiseen.  Kouluissa on panostettu turvallisuusasiakirjojen luomiseen ja käytännön tilanteitakin harjoitellaan jonkin verran. Kasvuympäristöihin on myös kehitetty erilaisia kansallisia ja kansainvälisiä toimintaohjelmia, joilla edistetään henkistä turvallisuutta (esim. KiVa Koulu -kiusaamisen vastainen toimenpideohjelma).

Turvallisuuteen liittyy kuitenkin paljon myös sellaista, jota ei voi harjoitella lasten kanssa. Ei ole tarpeen järkyttää lasten ja nuorten turvallisuudentunteita yhtään enempää kuin mitä ympäröivä maailma nyt jo tekee. Sen sijaan kouluissa työskentelevillä aikuisilla pitäisi olla selkeät työkalut esimerkiksi turvallisuusepäkohtien havainnointiin jo paljon ennen vahinkojen tapahtumista. Koulujen turvallisuusuhkia ei tällä hetkellä seurata mitenkään eikä henkilökunnalla ole työkaluja esim. uhkien vakavuuden ja todennäköisyyden arviointiin. Nyt on aika lisätä kouluhenkilökunnan osaamista kehittämällä yhdessä työkaluja turvallisuusuhkien  havainnointiin ja ennakointiin.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti